Artesaaniblogi: Milloin hyödyntää tekoälyä ja milloin ei?
Hanna Kahanpää, Toimitusjohtaja
Tekoäly auttaa meitä tekemään monia asioita ja toimii työtämme ja vapaa-aikaamme tehostavana apurina. Tästä ei liene kahta kysymystä. Dokumenttien hallinta, yhteenvetojen työstäminen, edistyksellinen tiedon louhinta, kielikäännökset, kokousmuistion sanelu ja kuvien luominen ja yleinen inspiraation etsiminen. Kaikki edellä mainitut ovat asioita, joissa tekoäly on tuonut arjen toimistotyöhön uuden ulottuvuuden ja tehostaa nyt minunkin työtäni.
Mutta on myös tilanteita, joissa en itse suosi tekoälyä. Yksi tällaisista on omat blogikirjoitukset, tekstit, joissa tiivistyy omat, pitkään hiotut mietteeni jostain asiasta. Ajatus blogikirjoituksesta syntyy usein muualla kuin työpisteellä, esimerkiksi juoksulenkillä. Kirjoitus muotoutuu ja sen ydinkohdat tarkentuvat, kunhan vain tarpeeksi juoksee. Seuraavassa vaiheessa ajatukset siirtyvät tietokoneen kautta tekstimuotoon. Teksti on tyyliltään sellaista, mitä se on minulla aina ollut. Näinhän pitääkin olla, olenhan tekstin itse kirjoittanut. Tyyliin kuulu usein käytetyt, hyväksi havaitut vakiosanat ja aina samat kielioppivirheet. Mihinkä seepra raidoistaan pääsisi. Lähipiiri tunnistaa minut kyllä kirjottajaksi niin tyylistä kuin ajatuksistakin.
Harmitellen olen seurannut hyvinkin nopeaa kehitystä kohti maailmaa, jossa tekoälyn avulla työstetyt tai jopa ihan tekoälyn luomat blogikirjoitukset täyttävät sosiaalisen median. Ollaanko tultu tilanteeseen, jossa kirjottajat ulkoistavat oman älyllisen pohdintansa tekoälylle? Kenen ajatuksia ne sitten ovat, kirjoittajan vai kielimallin takana olevan kansainvälisen organisaation? Entä minne jäi kirjoittajan ylpeys omasta tekstistään?
Usein tällaiset kirjoitukset ovat tunnistettavissa tekstin tyylistä ja sisällöstä. OpenAI -englannin kyllä erottaa, samoin sen suomenkielisen vastineensa. Se on usein aika huonoa suomen kieltä, käytännössä käännettyä englantia. Jos vielä tekoäly laitetaan kommentoimaan näitä kirjoituksia, päästään tilanteeseen, jossa tekoäly keskustelee itsensä kanssa. Teksti on vuolasta ja sitä riittää, sisällön tasosta voi olla montaa mieltä. Ei sellaisia huvita lukea.
Vastavoimana edellä kuvatulle kehityssuunnalle jotkut taiteilijat ovat ryhtyneet käyttämään ”Human Made” leimaa merkitsemään niitä töitä, joiden luomiseen tekoälyä ei ole käytetty. Esimerkkinä siitä, että maailmassa on edelleen sijaa myös meidän ihmisten ajatuksille ja luovuudelle. Ja niille pitkään mietityille blogiteksteille.
Tämä teksti on minun itse kirjoittama, en ole saanut sen kirjoittamiseen apua keneltäkään tai miltään. Kutsun tätä artesaaniblogiksi – nämä ovat minun aivan omia ajatuksiani, omin pienin käsin digitaaliseen muotoon naputeltu.